Paavon Heppaseikkailu 23.5. kello 11-14 Mäntyvaaran tallialuueella – lue tarina

Paavon heppaseikkailu

Aurinko paistoi lempeästi mäntyjen oksien läpi, kun Mäntyvaaran raviradalla valmistauduttiin aivan erityiseen lauantaihin. Ilmassa tuoksui raikas keväinen metsän tuoksu ja se aivan ominainen, ihana tallin tuoksu. Lauantai ei ollut mikä tahansa hevostelupäivä, vaan Mäntyvaaran tallialuueella oli alkamassa Paavon heppaseikkailu.

Pian portista asteli sisään päivän odotetuimmat vieraat, lapsiperheet, silmät loistaen innostuksesta. He olivat kuulleet, että tänään täällä olisi ainutlaatuinen mahdollisuus päästä aivan lähelle hevosia – ei vain aidan takaa katsomaan, vaan oikeasti tutustumaan niihin kasvotusten.

Ensimmäinen kohtaaminen: Pehmeät turvat ja lempeät silmät

Seikkailu alkoi jännittävissä merkeissä. Tallialueella lapsia odotti kaksi rauhallista ponia.

"Mene vain rohkeasti lähemmäs, ne ovat kilttejä", kuului ohjaajan ystävällinen ääni.

Lapset ottivat muutaman askeleen ja ojensivat kätensä kohti poneja. Niistä toinen puhalsi pehmeän, lämpimän henkäyksen suoraan Paavon kädelle. Se oli maaginen hetki. Sillä hetkellä pääsi kokeilemaan, miltä tuntuu rapsuttaa ponia ja silittää sen silkkistä turpaa. Poni ummisti silmänsä ilosta, ja lapsen sydän suli täysin.

Hoitohommia

Seuraavaksi oli vuorossa päivän tärkein tehtävä: ponien hoitaminen. Lapset saivat käteensä oman harjan ja silloin sitä pääsi toden teolla hommiin.

Lapset oppivat, miten ponia harjataan pitkin, rauhallisin vedoin karvan suuntaisesti.

Lapset saivat seurata vierestä, miten ponin kaviot puhdistetaan huolellisesti ja he oppivat samalla, miten tärkeää hevosesta huolehtiminen on.

Harjaamisen ohessa poneille voi jutella hiljaa, ja siinä voi jäädä tunne, että ne ymmärtävät jokaisen sanan, korviaan lempeästi käännellen. Se oli juuri sitä aitoa ja kiireetöntä läsnäoloa, jota lapset kaipaavat.

Ohjat käsiin – vauhdin hurmaa kärryillä!

Päivän huipennus oli edessä. Ponit oli valjastettu pieniin, tukeviin kärryihin. Halukkaat pääsivät kokeilemaan jotain sellaista, mitä ei joka päivä pääse tekemään: ajelua ponikärryillä!

Lapsi kiipesi varovasti kärryille ohjaajan viereen ja sai ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Lähtö: Ohjaajan naksauttaessa kielellään poni lähti liikkeelle tasaista kävelyä. Kärryt keinuivat mukavasti.

Ravi: Kun päästiin suoralle, poni nosti vauhdin reippaaseen raviin. Tuuli tarttui Paavon hiuksiin, ja hänen kasvoilleen nousi leveä hymy. Kärryjen pyörien rullaus ja ponin kavioiden tasainen kapse hiekkaa vasten oli parasta musiikkia korville.

Paluu: Kierroksen jälkeen palattiin takaisin lähtöpaikalle, ja Paavo osasi hienosti pysäyttää ponin lempeällä ohjasotteella ja sanomalla "Prrrr".

Seikkailun päätös

Kun aurinko alkoi laskea Mäntyvaaran puiden taakse, hoitaja antoi vielä viimeiset kiitokset ja herkkupalat ponikavereilleen. Tämä lauantai oli ollut täynnä unohtumattomia hetkiä – aitoa yhteyttä eläimiin, uuden oppimista ja vauhdin hurmaa.

Kotimatkalla lapsilla oli vielä muutama poninkarva muistona, ja mielessä varma päätös: Mäntyvaaraan ja hevosseikkailuihin oli päästävä pian uudestaan!